Olen itse ottanut kuvan, joten se luo mieleeni muistoja kyseisestä kesälomareissusta. Kuvan lapsi on pikkusiskoni. Kuva tuo hieman haikean tunnelman. Tytön katse veteen tuo olon jäähyväisistä tai jostain kaipaamasta henkilöstä. Itse kuintenkin pidän kuvasta. Kuva on rauhallinen ja koskettava.
Kuvan ideana ei alkuun ehkä ollut luoda näin kaihoa tunnelmaa, mutta mielestäni se tekee kuvasta kauniin. Kuvassa on haluttu ehkä tuoda enemmänkin esille rakkautta tyttöä kohtaan, mutta myöhemmin katsottuna kuva on aika surullisen näköinen. Syynä voi olla myös kaipaus mennesseen. Rosoinenhiekka tuo kuvaan lisää kaihoisuutta. Kuvan henkilö on asetettu melko keskelle ylös kuvassa. Kuvan värit on otettu kameran niin sanotulla julistetehosteella, joten värit ovat aika kylmiä. Kylmän taustan keskellä on värikkäisiin vaatteisiin pukeutunut tyttö. Värikkäät vaatteet herättävät kuvan katsojan huomion henkilöön, sekä ovat sopivan värikkäät henkilön ikäiselle lapselle. Hiekka tuo lapsen ympärille kaihoisan tunnelman. Takana olevat vihreät puut tuovat mieleen "lapsen kesän", joka on ehkä unohtunut tytön ollessa vakavana merellepäin. Sommitelma on rauhallinen. Kuvassa menee aallon lähes pystysuora viiva, joka katkeaa veneeseen. Veneen takana menee poikittainen viiva, johon hiekka loppuu. Kuvassa ei ole mitään rajuja leikkauksia, mutta silti kuvan idea on hyvin suljettu tyttöön ja tekstiin. Kuvan vedellä ei ole mitään suoraa rantaviivaa, vaan se kulkee pehmeän pyöreänä. Vesi kulkee hiljallee rannalle ja rannasta pois. Tyttö on myös keskellä kyykyssä, jolloin hänkin on pehmeässä, pyöreässä vaikutelmassa. Tytön katse on kiinnittynyt veden suuntaan. Tytön takana on rosoiset hiekan reunat, jotka jatkuvat pehmentyen kauemmas. Vene ja takana oleva pelastusrengas ovat pyöreitä muotoja, joten kuvassa ei ole käytetty mitään silmään pistävää dynaamista muotoa. Rantahiekalle kirjoitettu teksti alkaa kuvan alareunasta ja jatkuu melko pitkälle kuvaan. Se tuo oman tunteensa rosoisilla kirjaimilla kirjoitettu I ♥ U. Sydän on tunnettu symboli, joka merkitsee rakkautta. Tarkoittaako teksti tytön vesille kadottamaa rakasta purjevenettä, lapsuutta, joka pitäisi olla takana olevalla viheriällä vai jotain muuta? Tytön kaihoisa katse tuo mieleen kaikki tarinat, joissa neidot ovat joutuneet hyvästelemään merille lähteneen miehensä. Lapsen vaatteiden värit tuovat lapsekkaan tunnelman. Lapsen vaatteet ovat kuitenkin hieman kylmän tai murretun värisiä, jos vertaa takana olevaan kirkkaan vihreään nurmialueeseen. Tämä luo kolmiulotteisuutta, mutta myös pitää tytön kaihoisammassa tarinassa. Jos kuvan värit olisivat vahvemmat, eivätkä noin kylmät ja "värinsä syöneet", kuvan tunnelma olisi aivan erilainen. Vedessä on valokohta. Valkoinen vesi voi symboloida jotain tulevaa vapautta. Kuva ei kerro katsojalle miksi lapsi on veden ääressä, onko hän yksin vai ei. Katsojalle jää myös pääteltäväksi mitä seuraavaksi tapahtuu. Nouseeko lapsi ylös ja juoksee vanhempiensa luokse, vai juokseeko hän suoraan mereen? Kuvasta kuitenkin näkee melko selvästi, että lapsi ei pelkää merta vaan katsoo sinne arvostaen. Meri voi olla myös vapauden symboli. Ehkä lapsi voikin olla kuka tahansa aikuinenkin, joka on joutunut loukkoon ja odottaa pääsevänsä vapauteen. Kuvan edeltävät tapahtumatkin ovat katsojan pääteltävissä. Hiekan tekstin kirjoittaja on arvoitus. Lapsi sitä tuskin on kirjoittanut. Onko tekstin kirjoittanut kuvaaja vai lapsen vanhempi. Teksti voi olla tarkoitettu lapselle tai sitten teksti onkin tarkoitettu jollekin jota lapsi katsoo, eikä näy kuvassa. Tytön takana menevät rosoiset hiekan reunat jatkuvat kauemmas ja lopulta ne pehmentyvät, tarkennuksen ollessa suunnattu hiekan tekstiin ja tyttöön. Hiekkarosotkin voivat olla ajatusta vanhenemisesta. Mitä kauempana roso on, sitä utuisempi muisto siitä on. Eli mitä kauemmas hiekan rosoa kulkee, sitä vanhempia muistot ovat. Tarkkailessa kuvaa tarpeeksi kauan, huomaa heräävän monenlaisia uusia ajatuksia. Ensin kuvassa voi ajatella näkevän tekstin ja lapsen, jolle teksti on suunnattu. Hieman enemmän miettiessä voikin jo tajuta meren tarkoittavan jotain ja lapsen olevankin symboli, jollekkin esimerkiksi itseään etsivälle aikuiselle. Värit ovat kylmät, joten kuvasta välittyy melko kaihoisa tunne. Kuvan teema voisi olla esimerkiksi aikuistuminen. Lapsen vaatteetkin ovat kaihoisat, kun olisivat kuluttaneet värinsä. Sekin voisi symboloida aikuistumisesta, kun lapsen vaatteet on heitettävä nurkkaan ja on otettava vastuu itsestään ja omista teoistaan. Kuva herättää paljon ajatuksia, mutta jättää myös paljon niistä auki, oman tulkinnan varaan.
0 Comments
|
AuthorWrite something about yourself. No need to be fancy, just an overview. Archives
|